MUUTAMA KUVA HIROSHIMASTA

Meidän viikon mittaisen junareissun viimeinen etappi oli Hiroshima, jossa oltiin kaksi yötä. Vaikka en ole mikään innokas historian opiskelija tai museoissa kiertäjä, niin Hiroshiman historiasta oli ihan mielenkiintoista saada tietoa! Kävimme kiertämässä yhden museon ja sen lisäksi käytiin myös kurkkimassa miltä ainoa pystyssä oleva rakennus näytti tuon ydinpommituksen jäljiltä. Aika karun näköinen tuo kaupunki on aikoinaan ollut ja jotenkin hassua ajatella, että niin suuren tuhon jälkeen tuosta paikasta on saatu taas ihan normaali suurkaupunki.

Hiroshima muistutti jollain tapaa Helsinkiä. En tiedä, johtuiko se ratikoista vai mistä, mutta pienet Helsinki vibat siellä kuitenkin tuli. Täälläkään ei ollut pulaa shoppailupaikoista, niinkuin ei muuallakaan Japanissa. Hiroshimasta lähdettiin takaisin Tokioon ja tuo reilu 800 kilometrin matka taittui todella nopeasti ja mukavasti alle neljässä tunnissa. Jos on aikaa ja innostusta nähdä Japanista muutakin kuin Tokion meininkiä, niin kannatan kyllä ottamaan ainakin viikoksi tuollaiset JR:än junapassit, joilla pääsee hyvin kulkemaan paikasta toiseen! Me käytiin viikon aikana tsekkaamassa Kioto, Osaka, Nara ja Hiroshima ja nyt vietetään vielä viimeiset päivät Tokiossa. Kaikista kivoimmaksi kuitenkin sanoisin Tokion, täällä on kaikista eniten elämää ja todella paljon nähtävää, mutta myös tuolla junamatkalla tuli nähtyä ihan sitä perinteistä Japania, kuten eri temppeleitä, geishoja ja tietysti myös kukkivia kirsikkapuita! <3

SYDNEY - BONDI BEACH

Ausseissa vietettiin muutama päivä Sydneyssä ja pakkohan oli päästä tsekkaamaan miltä tuo tunnettu Bondi Beach näyttääkään! Sydneyn keskustasta ei ollut matkaa rannalle kuin joku 7-8 kilometriä, joka taittui näppärästi bussin kyydissä. Päivälle oli luvattu hiukan sateista keliä, mutta päätettiin silti mennä katsomaan kyseinen mesta ja onneksi mentiin, aurinko nimittäin alkoikin paistamaan päivän mittaan ja saatiin jopa otettua hetki aurinkoa rannalla (lue: vedettiin siis päikkärit rannalla).

Onneksi mentiin hiukan pilvisempänä päivänä tuonne, nimittäin ihmisiä ei ollut silloin tuolla liikaa (voin kuvitella, että todella helteisinä päivinä tuo ranta on melko tupaten täynnä!) Olin jotenkin kuvitellut Bondi Beachin olevan huomattavasti isompi, mutta ranta olikin yllättävän pieni (luulin sen olevan samaa koko luokkaa kuin vaikka Losin Venice beach!), eikä paikka sitten ollut mitenkään erikoinen, ihan tavallinen hiekkaranta. Ympärillä oli kuitenkin ihan kivasti ravintoloita ja muutamia putiikkeja ja vieressä oli myös tuo monissa kuvissa vilahtanut uima-allas. Surffaus oli myös mahdollista Bondilla, aallot eivät ainakaan näyttäneet järisyttävän suurilta.

Rantsulla löhöilyn lisäksi käytiin vähän kiertelemässä ympäristössä ja hienoimmat maisemat kyllä löytyi sieltä sivummalta, jossa pääsi isojen kallioiden päälle ihastelemaan merta. Mä muutenkin olen aina innoissani kaikista korkeista paikoista ja tuijottelemassa maisemia parhaimmilta paikoilta, joten jos kaipaa kaupunkielämän ohella rentoa rantsupäivää, niin siinä mielessä tuo on kyllä käymisen arvoinen paikka!

VIIKON PÄÄSTÄ KOTIIN

50 päivää reissua takanapäin, tuntuu toisaalta, että aika on mennyt todella nopeasti, mutta sitten taas tuntuu, että siitähän on ikuisuus, kun viimeksi on ollut kotona. Ensi viikon tiistaina kuitenkin meidän viimeinen lento laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sit olis maapallo kierretty ympäri. En tiedä oikein mitkä fiilikset silloin tulee olemaan, mutta tällä hetkellä fiilikset on vähän sekavat. Toisaalta kotiinpaluu ahdistaa, toisaalta taas odotan Suomeen pääsyä koska onhan se aika ihana ajatus, että kaiken omaisuuden ei tarvitse mahtua matkalaukkuun, saa ihan terveellistä suomalaista ruokaa (ja myös epäterveellistä irtokarkkia ja suklaata), pääsee halimaan omia rakkaita koiria ja pääsee vihdoin harrastamaan liikuntaa.

Ahdistusta kuitenkin tuo se, mistä tilanteesta tänne reissuun on lähdetty. Halusin lähteä kauas kaikesta ja vähän pidemmäksi aikaa, jotta saisin vähän selkeyttä elämääni ja siihen, mihin suuntaan lähden sitä viemään ja miten voisin tehdä elämästäni vieläkin parempaa. En nimittäin haluaisi enää liiallista suorittamista elämääni, kiireessä juoksemista tai muutenkaan liiallisena stressipallona säntäilyä edes takaisin. Haluaisin jatkaa elämää samalla fiiliksellä kuin täällä - ilman turhia aikatauluja ja että jokaisen päivän saa aloittaa aina innoissaan. Tiedän, ettei matkustelu voi jatkua loputtomiin ja välillä on oikeasti kiva myös palata kotiin. En yhtään tiedä vaan millainen fiilis siellä kotona oikeasti iskee, olenko stressannut tätä kotiinpaluuta ja kehittänyt päässäni että siellä odottaa joku mörkö, vai vaihtuuko fiilis ihan erilaiseksi, kun matkalaukut on saatu purettua ja saa taas jatkaa normaalia arkea?