-->

2018/06/18

HIMOHAMSTRAAJASTA MARITTAJAKSI 

Lapsuudessani mieleeni on jäänyt melko selkeästi kuva, että mitä enemmän omistat kaikkea, sen parempi ja onnellisempi elämä on. Paha mieli korjataan uudella materiaalilla. Olen elänyt todella suuressa talossa ja valtavan tavaramäärän keskellä. Kymmenenvuotis lahjaksi sain valita lelukaupasta kymmenen uutta lelua ja yhdessä vaiheessa halusin myös päästä ennätystenkirjaan pehmolelumäärälläni. Pahimmillaan omistin reilu 200 pehmolelua ja koko ajan havittelin jotain uutta. Teini-iällä tuo vaihtuikin sitten vaatteisiin ja hevosen varusteisiin. Shoppailureissuilla tärkeintä oli, että mitä enemmän sai vaatteita kerättyä, niin sen parempi.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään huoneen siivouspakkoa, eikä kodissamme ole ollut minkäänlaista järjestystä. 17-vuotiaana muutin kuutenkin omilleni ja silloin aloin älyämään, että kaaoksen keskellä asuminen vie kauheasti energiaa omasta elämästä, eikä materiaali teekkään niin onnelliseksi, kuin oli aiemmin ajatellut. Harriakin hiukan hirvitti muuttaa mun kanssa yhteen, koska oikeasti huoneeni oli aina kaiken rojun ja kaaoksen vallassa.

Kun muutimme omaan kotiin, huomasin että on paljon viihtyisämpää olla siistissä kodissa, kuin että saa etsiä koko ajan tavaroita tai väistellä niitä. Kiintiöni oli selkeästi tullut täyteen kauheasta materiaalin määrästä ja älysin samalla, että ei ihminen tarvitse kotonaan sellaisia tavaroita, joita ei ole käyttänyt vuosikausiin. Järjestely innostus alkoikin sitten pikkuhiljaa hiipiä arkeeni ja haastoin itseäni joka kerta järjestelemään paikat yhä paremmaksi. Tätä harrastan edelleenkin, enkä halua enää omistaa yhtään turhaa juttua kotonani. Ainoa poikkeus johon olen antanut itselleni luvan, on vaatteet. Niitä saa olla reilusti (koska valinnanvaraa täytyy olla ja vaatteille on kuitenkin tilaa vaatehuoneessa!) mutta siivoan vaatekaappini myös säännöllisesti ja heitän sieltä pois kaikki sellaiset mitä en ole pitänyt pitkään aikaan. Kuulostankin varmaan joidenkin mielestä huvittavalta, kun innostun aivan totaallisesti jos saan järjesteltyä jonkun kaapin/lokeron vielä paremmin kuin mitä se on tähän mennessä ollut :D

Vaikka nimeän itseni edelleen himoshoppaajaksi, niin nykyään shoppailutottumukseni on muuttunut, vaikka shoppailenkin suhteellisen usein. En osta enää mitään hätiköidysti, vaan mietin tarkkaan ostosten kohdalla. En myöskään osta enää mitään "ihan kivoja" versioita, koska ne luultavasti päätyvät kirpparikasaan hetken kuluttua. Pyrin säästämään mieluusti isoja hankintoja varten, kuin että ostaisin muutaman kympin juttuja, koska nuo kalliimmat jutut ovat saattaneet olla haavelistallani jo vuosien ajan ja ovat varmasti sellaisia mitä haluan säilyttää useita vuosia. Nykyään less is more,
Tavaroista luopuminen ei ole koskaan ollut itselläni kovinkaan hankalaa, enkä ole yleensä haikaillut minkään tavaran perään jonka olen antanut pois. Ala-asteella annoin aina uusille kavereille mukaan jätesäkillisen pehmoleluja. Teini-iässä vaatteista ja heppakamppeista oli hankalempi luopua, kun jotenkin halusin säilyttää joitakin vaatteita ihan silläkin, että voin joskus katsella millaisia vaatteita olenkaan käyttänyt, mutta onneksi näitä muistoja voi katsoa valokuvistakin. Heppakamppeisiin myöskin liittyy osittain muistoja ensimmäisestä hevosestani ja omistan edelleenkin muutamia juttua siltä ajalta, joista en ole halunnut luopua. Suurin osa kuitenkin noista on myyty, joita en enää ole tarvinnut. Nykyään mietin jo todella tarkkaan, mitä kaikkea haluan säilyttää meillä varastossa, koska haluan sen olevan selkeä ja siisti ja että siellä säilytetään ainoastaan kausitavaroita, jotka varmasti ovat käytässä edes kerran vuoden aikana.

Inhoan sanaa "Marittaja" (koska se kuulostaa joltain marmattajalta joka valittaa vain :D) mutta sellaiseksi varmaan nimeän itseni nyt kuitenkin. Olen lukenut molemmat KonMari kirjat, mutta oma mielipiteeni on kirjoista, että se menee jo vähän sinne hulluuden puolelle. Minusta tavaroille ei tarvitse puhua, eikä kaiken tarvitse tuottaa iloa. Olen kuitenkin saanut kirjoista ihan hyviäkin oppeja, mutta kaikkea en allekirjoita noista hömpötyksistä. Oma vinkkini järjestelyyn onkin, että säilytä kaikkea mitä oikeasti tarvitset (Huom! ei niitä, mitä joskus saatat tarvita!) ja mitä rakastat. Ja pidä ne järjestyksessä.

Vaikka järjestelyni ja siivoushulluuteni on välilä hiukan raastavaakin (koska tässä alkaa melko perfektionistiksi!) niin olen huomattavasti onnellisempi vähemmällä materiaalimäärällä, kuin tuolloin nuorena. Itsellä ainakin tuntuu, että kun koti on järjestyksessä, niin elämäkin on. Tavarat löytyvät yleensä aina omilta paikoiltaan, siivoamiseen ei mene tunti kaupalla aikaa eikä kaappitilasta ole pulaa. Elämässä jää aikaa muuhunkin kuin siihen kodin raivaamiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti