-->

2019/02/19

VIIKON PÄÄSTÄ KOTIIN


50 päivää reissua takanapäin, tuntuu toisaalta, että aika on mennyt todella nopeasti, mutta sitten taas tuntuu, että siitähän on ikuisuus, kun viimeksi on ollut kotona. Ensi viikon tiistaina kuitenkin meidän viimeinen lento laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sit olis maapallo kierretty ympäri. En tiedä oikein mitkä fiilikset silloin tulee olemaan, mutta tällä hetkellä fiilikset on vähän sekavat. Toisaalta kotiinpaluu ahdistaa, toisaalta taas odotan Suomeen pääsyä koska onhan se aika ihana ajatus, että kaiken omaisuuden ei tarvitse mahtua matkalaukkuun, saa ihan terveellistä suomalaista ruokaa (ja myös epäterveellistä irtokarkkia ja suklaata), pääsee halimaan omia rakkaita koiria ja pääsee vihdoin harrastamaan liikuntaa.

Ahdistusta kuitenkin tuo se, mistä tilanteesta tänne reissuun on lähdetty. Halusin lähteä kauas kaikesta ja vähän pidemmäksi aikaa, jotta saisin vähän selkeyttä elämääni ja siihen, mihin suuntaan lähden sitä viemään ja miten voisin tehdä elämästäni vieläkin parempaa. En nimittäin haluaisi enää liiallista suorittamista elämääni, kiireessä juoksemista tai muutenkaan liiallisena stressipallona säntäilyä edes takaisin. Haluaisin jatkaa elämää samalla fiiliksellä kuin täällä - ilman turhia aikatauluja ja että jokaisen päivän saa aloittaa aina innoissaan. Tiedän, ettei matkustelu voi jatkua loputtomiin ja välillä on oikeasti kiva myös palata kotiin. En yhtään tiedä vaan millainen fiilis siellä kotona oikeasti iskee, olenko stressannut tätä kotiinpaluuta ja kehittänyt päässäni että siellä odottaa joku mörkö, vai vaihtuuko fiilis ihan erilaiseksi, kun matkalaukut on saatu purettua ja saa taas jatkaa normaalia arkea?

2019/02/18

OSAKA & NARA

Arvatkaa mitä! Kamerani ei suinkaan ole päässyt korjaukseen vielä enkä ole hakenut uutta kaupasta, vaan päätin kovalla sinnikkyydellä jatkaa kuvaamista, vaikken tiedä yhtään mitä kuvaan. Tässä kuitenkin Narassa otettuja kuvia, jossa käytiin eilen päiväretkellä! Okei, kuvaaminen on tosiaan melko haastavaa, koska ei yhtään tiedä millaisia kuvista tulee, minkä valoisia ne on jne, mutta yllättävää, että muutama onnistunut otos sieltä kuitenkin löytyi! Muutenkin olen superiloinen näistä kamerakuvista, koska jotenkin tuntuu, etten ole yhtään tyytyväinen noihin puhelimella otettuihin kuviin, onhan nämä huomattavasti parempi laatuisia.

Nara oli yllättävän söpö pieni kaupunki, jonne lähdettiin käymään täältä Osakasta. Junalla matka kesti jonkun puolisen tuntia, eikä tuonne peura paikkaan ollut kovinkaan pitkä matka kävellä juna-asemalta. Peurojen syöttämisen ja silittelyn lisäksi kierreltiin muutamilla temppeleillä, yritettiin onkia meille pehmolelua sellaisesta pelikojusta ja käytiin ottamassa yhteiskuvia purikura-kuvauskopissa!

Naran lisäksi ollaan oltu kolme yötä Osakassa ja ollaan lähinnä kierrelty ympäriinsä eri paikoissa. Täällä shoppailu- ja ruokailumahdollisuuksia tuntuu olevan äärettömän paljon! Meistä molemmat on aina ensin vähän skeptisiä uusien ruokapaikkojen suhteen, mutta ollaan muutamaan otteeseen kuitenkin käyty japanilaisessa ravintolassa tilaamassa ruokaa ilman, että ruokalistassa lukee sanaakaan englantia ja saatu tosi hyvät ruoat!

Huomenna taas napataan juna ja lähdetään kohti Hiroshimaa, jossa vietetään pari päivää ennen Tokioon paluuta! Meidän reissu kestää enää viikon verran, jotenkin outo ajatus lähteä takaisin kotiin täältä..




2019/02/16

JAPANI KUULUMISET


Viimeiset kolme päivää ollaan reissattu Japanissa - Tokiossa, Kiotossa ja nyt tällä hetkellä ollaan Osakassa. Meillä on junaliput viikoksi, joten aiotaan reissata pitkin Japania ja sitten lopuksi vietämme vielä aikaa Tokion päässä ennen kotiinpaluuta.

Näin parin päivän kokemuksella Japani on vaikuttanut todella mielenkiintoiselta maalta, mutta on täällä kyllä noin kuukauden hellejakson jälkeen melko kylmä! Heti tänne tullessa suunnattiin takkikaupoille ja samalla tuli shoppailtua muitakin juttuja, ostosmahdollisuudet näyttäisi olevan täällä melko huikeat! Shoppailun lisäksi ollaan bongailtu japanilaista arkkitehtuuria, geishoja, käyty syömässä japanilaisessa ravintolassa ja saatu tilata ruokaa ilman että tietää yhtään mitä tilaa (söin myös ensimmäistä kertaa elämässäni puikoilla!) ja löydettiin myös yksi kukkiva kirsikkapuu!

Täällä kuvaillaan nyt pelkällä puhelimella, koska kamera pääsee huoltoon luultavasti vasta Suomen päässä. Puhelimella kuvailu tuntuu vaan jotenkin todella kömpelöltä, eikä kuvia tule napsittua ihan samalla tahdilla kuin mitä kameralla tulisi, mutta jotain matskua yritän kuitenkin saada aikaiseksi tänne!


2019/02/15

MUUTAMA APINA


Pakko palata Balin kuviin (jälleen) mutta nää apinat oli aika hauskoja kavereita, oltais voitu ottaa ainakin yksi meille kotiin mukaan! Mutta kuten viime postauksessa kirjoitinkin, niin ammattivarkaitahan nää oli ja omaisuus lähti kyllä mukana samantien. Vanhemmat apinat saattoi myös olla aika äkäisiä, mutta nää nuoremmat versiot oli ihan hauskoja kun ne saattoi hypätä yhtäkkiä olkapäälle hengailemaan. 

Tuolla Monkey Forestissa olisi voinut viettää vaikka koko päivän kuvailemassa näitä apinoita ja kieltämättä omalla muistikortilla oli melkoinen läjä erilaisia apinakuvia! 


2019/02/14

ONKO MATKUSTAMINEN AINA IHANAA JA UPEAA? 

Helou jälleen uudesta maasta, tällä kertaa kirjoittelen Tokiosta! Ennen Japanijuttuihin hyppäämistä ajattelin toteuttaa hiukan erilaisen matkapostauksen, nimittäin kirjotella hiukan niitä ei niin ihania hetkiä matkalta ja samalla julkaista myös muutaman epäonnistuneen otoksen! Matkailu näyttää aina kaikkien kuvista niin ihanalta ja mahtavalta, mitä se tietysti suurimmaksi osaksi onkin (ainakin meidän reissu on ollut!) mutta tietysti matkaan kuuluu myös toisen kanssa kinastelua, vesisateita, sairastumista ja ei niin hehkeänä matkustamista, jota ei yleensä siellä somen puolella tuoda niin helposti julki!

Meitsi halusi välttämättä palmupuussa istuskelu kuvan ja hyvä kun meinasin edes päästä koko puuhun, toi kiipeäminen ei ollutkaan niin helppoa enkä sitten uskaltanut edes mennä kovin pitkälle.. :D Harri taas ammatti apinana kiipeili tuonne palmunoksiin makoilemaan.

Ollaan yllättävän hyvin jaksettu toistemme seuraa yli kuukauden ajan lähes 24/7, mutta meidän yleisimmät kinasteluaiheet on kun H välillä saa tarpeekseen kuvaamishommista (etenkin jos haluan kuvia kun ollaan jossain syömässä :D) ja H meinasi myös hiukan ärsyyntyä mun kartturitaidot ei ole ehkä mitkään parhaimmat, koska menen lähes joka kerta sekaisin vasemmassa ja oikeassa.. Mä ehkä sitten kiukkuilen nälkäkiukuissani, ruokapaikkojen valitseminen ei ole meille kummallekaan mitenkään helppo juttu!

Ausseissa meidän reissuun kuului neljä päivää täyttä kaatosadetta. Josta nukuttiin kaksi yötä autossa ja sitten päätettiin lopettaa reppureissaaminen ja mennä motelliin nukkumaan.

Sydneyhyn tullessa meidän matkalaukku painoi 24 kiloa ja siinä vaiheessa matkalaukkumme renkaat päättivät kulua puhki. Meidän hotellille oli vielä joku 2km matka metroasemalta, hellettä oli +30 astetta ja matkalla tietty sattui olemaan muutamat portaatkin. Naamani ei ole koskaan helottanut niin punaisena, kuin sillon kun pääsin hotellille ja olin repinyt tuota matkalaukkua väkisin perässäni :D Heti tämän jälkeen päätettiin hylätä vanha laukku ja hakea suosiolla uusi! 

Apinakuvat oli meille molemmille ihan must - mutta niillä oli myös kääntöpuolensa :D Multa lähti ainakin korvakorut ja aurinkolasit oli myös lähdössä kovaa vauhtia! Nää oli ihan ammattivarkaita, kun ne sai käsiinsä myös Harrin lompsan, onneksi se saatiin kuitenkin takaisin vaikka apina sai ihan pienoisen raivokohtauksen kun ei saanutkaan pitää luottokortteja itsellään!

Tultiin Balille klo 12 yöllä ja meidän hotellille oli 30 minuutin ajomatka. Olin lukenut jo valmiiksi, että Balilla oikeiden taksien saaminen ei ole mitenkään iisi juttu. Pyörimme sitten lentokentän edessä hetken aikaa, perässämme tietysti juoksi ainakin 10 ei virallista taksikuskia tarjoamassa kyytiä. Kysyin yhdeltä kuskilta hinnan ja päätin sitten että otetaan nyt joku taksi vaan ja lähdettiin kuskin autolle. Autossa ei ollut minkäänlaista taksimerkkiä, ei mittaria eikä mitään. Ainoa mitä oltiin nähty, oli taksikuskilla ollut läpyskä, joka tietysti sekin oli feikki. Ajoimme sitten reilu 30 minuuttia säkkipimeässä Balissa, tuskanhiki päässä pääsemmekö koskaan perille vai viedäänkö meidät johonkin nylettäväksi, mutta onneksemme pääsimme hotellille, mutta taksikuski kyni kyllä sievoisen summan tuosta matkasta, silloin ajattelin vaan että pääasia että pääsen hengissä ulos taksista ja hotelliin nukkumaan :D  Tämän keissin jälkeen ei menty juurikaan muilla kuin niillä ainoilla ja oikeilla Blue Bird takseilla!

Mun eka surffauskokeilu, se näytti juurikin tältä. Mutta onneksi vain ensimmäiset hetket, en nimittäin meinannut päästä tuon laudan kanssa edes mereen, kun aallot löi niin kovaa :D Pyörin ihan hetken tuossa rantahietikossa meriveden seassa ja onnistuin kolhaisemaan jalkani laudan peräsimeen..

Tuolla Balin rannalla ollessa näkyi oikeasti kaikenmaailman kauppiaita. Yksi nainen tuli kuitenkin kauppaamaan lettien tekoa ja olin sitten heti että no miksei, olis kiva saada letit! Samantien kun lupauduin ottamaan letit päähäni, niin ympärilläni oli neljä indonesialaisnaista, yksi hieroi jalkojani, yksi lakkasi varpaankynttä ja yksi teki rannekorua. Oli ihan pieni työ saada kaikki pois ympäriltä, kaikki olisi tietysti halunnut tyhjentää lompakkoni täysin tyhjäksi :D

Balilla sattui ja tapahtui - viimeiset kolme päivää sain maata sängynpohjalla kun sain ilmeisesti riesakseni auringonpistoksen sekä ruokamyrkytyksen..









2019/02/12

LAST DAY IN BALI

Helou täältä helteisestä Balista! Kymmenen päivää balielämää takanapäin ja oisin voinut olla täällä pitempäänkin, mutta toisaalta olen taas mieluusti siirtymässä seuraavaa maata kohti, nappasin nimittäin muutama päivä sitten jonkun ihanan pöpön itselleni ja olen saanut olla sänkypotilaana viimeiset päivät.. Huominen päivä pitäisi matkustaa koko päivän (kaksi lentoa ja hiukan pitkä vaihtoaika vielä, nice), joten jännittää hiukan mikä on vointi huomenna. Vaikka rakastan hellettä ja olen todellinen vilukissa niin nyt kipeänä sitä kyllä toivoo jo pääsevän hiukan viileimpiin olosuhteisiin ja onneksi seuraava maa onkin sellainen! 

Blogin päivittely on myös välillä vähän jäänyt, tai en ole sitä kirjoitellut siihen tahtiin kuin toivoin. Koska postausaiheitahan mulla olisi todella todella todella paljon! Mutta ehkä reissupostauksia voi päivitellä tänne myös jälkikäteen right? Kamerani sai myös eilen hiukan osumaa, säikähdin kun apina lähestyi hotellihuoneen oveamme ja kolautin kameran näytön kaiteeseen niin, että näyttö meni lähes kokonaan pimeäksi, eli sillä joutuu nyt kuvailemaan täysin sokkona. Joudun siis kuvailemaan tästä edespäin puhelimella, mikä harmittaa kyllä, koska en ole ikinä tykännyt kuvailla puhelimella mitään, vaan kamera on aina tuntunut paljon luontevammalta. Ostin myös Ausseista uuden putken kameraan, mutta odotellaan nyt Suomeen saakka että kamera saadaan huoltoon! 

Nyt kuitenkin suljen läppärin, pakkaan matkalaukun ja menen unille, aikaisin aamulla on jo lähdettävä kohti lentokenttää! 


2019/02/09

MUN LEMPPARIPAIKKA UBUDISSA 

 Kaikki lähes vaaleanpunaista, uima-allas, kaikki ruoat gluteenittomia ja pedit jossa sai hengailla vaikka koko päivän - vaikea varmaan arvata, mistä tuli mun ehdoton lempparipaikka Ubudissa vieraillessa? Skinni Pizza tuli ihan sattumalta vastaan ja oli todella lähellä meidän hotellia. Oikeasti käytiin tuolla varmaan joka päivä ja olihan toi nyt viihtyisä paikka tällaiselle joka hiukan rakastaa vaaleanpunaisia asioita! Saatoin ehkä olla hiukan innoissani kun ensimmäisen kerran törmäsimme kyseiseen mestaan..

Nyt annan kuitenkin vaaleanpunaisten kuvien puhua puolestaan - olisin aika superiloinen jos joskus saisin omaan pihaan tuollaisen pedin missä loikoilla kaikki lämpimät kesäpäivät!


2019/02/08

IHANA BALI 



Viimeiset neljä päivää pysyttiin paikalla Ubudissa, jossa lähinnä vaan lilluttiin altaalla, käytiin rapsuttelemassa apinoita, joogattiin, kierreltiin putiikkeja ja käytiin keinumassa viidakon yllä. Tähän matkalaukku elämään on alkanut hiukan jo tottumaan, vaikka toisaalta olisihan se aika ihanaa saada pystyviikata niitä kalsareitaan sinne oman vaatehuoneen lipastoon, mutta meneehän ne pari kuukautta sikinsokin tuolla vakuumipussissa. Pitäisi ehkä myös löytää joskus pesula, tai muuten joudun ostamaan koko ajan lisää valkoisia t-paitoja kun vanhat haisee alkaa haista jollekin raadolle..

Muuten tää balielämä on aika jees, nyt kun tähän kulttuuriin on alkanut jo vähän tottumaan ja siihen että asiat voi olla vähän sikinsokin ja liikenne on sekopäistä hullunmyllyä. Tänään siirryttiin Cangguun, jossa on selkeästi erilainen fiilis kuin Ubudissa. Kivan rento surffimeininki ja H on jo melkein ostanut oman surffilaudankin (Suomeen kuljettaminen maksaa vaan enemmän kuin itse lauta, eikä siellä voi kauheasti surffailla :D) Uskaltauduttiin myös lähteä tuonne hullunmylly liikenteeseen skootterilla ajelemaan, huomenna olisi tarkoitus vielä tarkastella Canggua paremmin miltä täällä näyttääkään!


2019/02/07

ASIOITA JOITA OLEN IHMETELLYT


Miksei koirat saa olla vapaana Suomessa ja elää ihmisten mukana ihan normaalia elämää, kuten hengailla rannalla? 

Miksei ulkomailla kierrätetä pulloja samalla tavalla kuin Suomessa?

Miksei Pepsi Maxia myydä ympäri maailmaa? Ja miksei sitä vanilja versiota myydä Suomessa?!

Miksen löydä koskaan niitä vaatteita mistään kaupasta jotka olen kuvitellut jo mielessäni valmiiksi?

Miksi Suomesta ei löydy niin paljon söpöjä pastellisia kahviloita/terassimestoja jne kuin ulkomailta? (etenkin näistä palmumestoista niitä tuntuu löytyvän!) Ylipäätänsä, miksei kaikista asioista voisi tehdä vaan nättejä?

Miksei vehnää voida poistaa maailmasta ja korvata kaikki gluteenittomilla tuotteilla? 

Miksi Suomessa on niin hyvät irttarit ja suklaa ja miksei niitä myydä täällä? 

Miksi en osaa ikinä päättää mitä kuvia laitan postaukseen tai Instagramiin? 

Miksei joka paikassa taksisysteemi voisi toimia samalla tavalla kuin Suomessa? Feikkitaksit voisi vaikka poistaa koko maapallolta? 

 Miksei apinaa voi adoptoida lemmikiksi? 

Miten ravintolassa käymiseen voi kyllästyä ja miten sitä kotiruokaa voi tulla ikävä vaikka vihaa ylikaiken ruoanlaittoa? 

Miksi silmät alkaa lupsumaan heti kun saan läppärin auki ja aina on kuitenkin vähintään 50 kuvaa muokattavana ja sata muutakin juttua rästissä? 

Miksi elämässä pitää joutua kiireen keskelle ja sitten vihaa kaikkea koska on hirveässä oravanpyörässä?

Miksei voisi elää jatkuvasti ettei tiedä edes paljonko kello on tai mikä viikonpäivä on? 

Miksi nenäni päättää aina olla punainen vaikka laittaisin siihen purkillisen maailman tehokkainta aurinkorasvaa? 

Miksei joka paikassa voi olla samanlaisia pistorasioita, jokainen puhuisi samaa kieltä ja porakoneen päät olisivat samanlaisia? 

Miksi Balilla ei ole liikennesääntöjä vaan liikenne on täynnä hulluja skootterikuskeja? 

Miksei mulla ole omaa uima-allasta?

Miksi asioista pitää aina jahkailla kuten nytkin mietin kovasti, tilaanko ruokaa huonepalvelusta vai jaksanko raahautua lähimpään ravintolaan syömään? 



2019/02/05

HELLOO BALI

Lentokone on taas laskeutunut (tai no siitä on jo pari päivää) ja olemme toisiksi viimeisimmässä maassa, nimittäin Balilla! Läppärini on pysynyt hetken aikaa suljettuna matkalaukun perällä, aina reissussa ei kerkeä tai jaksa päivitellä kaikkea ja välillä on kiva pitää myös niitä hiljaisempia päiviä somesta. Mutta kameran kanssa olen kyllä heilunut, sen verran ainakin sain muokata kuvia ennen tämän postauksen julkaisemista! Lätkitään siis teidänkin nähtäväksi random kuvia parilta ensimmäiseltä päivältä, jotka on otettu Ubudissa. Pienen alku jännityksen jälkeen Bali on osoittautunut yllättävän kivaksi! Ruoka on äärettömän halpaa, istumme varmaan päivät pitkät kaikenmaailman hieronnoissa koska nekin on niin halpoja ja ollaan myös nähty ainakin sata apinaa. Matka jatkuu tästä pariin muuhunkin paikkaan täällä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin, nyt ehkä yritän painua unille ja valmistautua huomiselle joogatunnille!