2020/05/02

VAPPUPIKNIK



Ihanaa viikonloppua sinne ruudun taakse! Kiva kun tästä blogista on tullut itselleni vähän rennompi paikka ja tänne tulee kirjoiteltua ajankohtaisia postauksia aina silloin kun huvittaa, ihan siis kuin ennen vanhaan!

Nyt on ollut pidempi viikonloppu ja se selkeästi tekee hyvää kun kerkeää välillä olemaan edes vähän paikallaan. Aluksihan mulla oli pieni vappumasennus, tänä viikonloppuna oli kuitenkin tarkoitus viettää meidän tupareita. No can do, tuparit jäi pitämättä ja eiköhän ne ehditä viettää myöhemminkin. Vapuksi ei siis ollut yhtään mitään suunnitelmia mutta onneksi viime hetkellä niitä tuli keksittyä! Vappuaattoa ei tullut vietettyä mitenkään erikoisesti kuin ruokakaupassa pyörien ja kotona hengaillen. Perjantaina kuitenkin aamu alkoi brunssilla ja sen jälkeen lähdettiin vielä tyttöjen kanssa (hiukan kylmälle) piknikille ja kuvailemaan! Illasta vielä tuli hengailtua kotona ja oltua vaan mikä tuntui kyllä tosi hyvältä.

Nyt muutenkin on aika chilli viikonloppu tiedossa - pääasiassa koneella tehtäviä juttuja, muutamia kuvailuja olisi mielessä ja sitten luultavasti ulkoilua tuolla kivassa säässä!


2020/04/15

PUHELINKUVIA MAALIS/HUHTIKUU

Heippa taas blogin puolelle! Nykyään läppärin kansi meinaa aueta vain työpöydän äärellä ja kotona näpyttelenkin puhelinta. Tämä korona-aika on tuonut sen vanhan kunnon someaddiktin takaisin kun töiden jälkeen on niin paljon aikaa vaan olla. Iphoneni ainakin huomautteli asiasta, että keskimääräinen ruutuaika alkaa olla 5 tuntia päivässä, hups. Sosiaalinen elämäni on tällä hetkellä todellakin tuolla puhelimessa, no can do :D Jotain hyvää kuitenkin - olen myös pyrkinyt kaiken Tiktok videoiden ja Instagramin selailujen keskellä opiskella uusia juttuja.

Nyt kuitenkin kurkkaus pitkästä aikaa puhelinkuviin - vielä kun puhelimeni näytöstä näkee jotain läpi ja kamera on käyttökelvollinen, viime aikoina nimittäin puhelimeni on saanut iskuja aikalailla ja molemmat näytöt meinaa olla aika pirstaleina.. Omistin ennen panssarilasin puhelimessa mutta onnistuin hajottamaan näytön sen altakin - not good! Nyt harkitsen ostanko huollosta uuden samanlaisen puhelimen vai upgreidaisinko uuteen Iphoneen. Vähän nimittäin houkuttelisi se uusin Iphone, mutta suolainen hinta taas ei kauheammin houkuttele (eikä myöskään se, että tiedän miten nopeasti siinäkin on näyttö pirstaleina, olisko vinkkejä tähän miten pitää puhelin ehjänä?)

Puhelimeni muisti meinaa täyttyä nykyään videopätkistä mutta löytyi sieltä muutamia kuviakin, pääasiassa niitä on kyllä räpsitty hississä tai lenkillä. Ihme, että sain tähänkin postaukseen jotain muitakin kuvia! Kävin yksi päivä räpsimässä kuvia puhelimella jalustan kanssa joka oli yllättävän kivaa ja tätä yksinkuvailua olenkin yrittänyt opetella viime aikoina enemmän. Sitten myös pakolliset hehkutukset tuosta lehtikaalipitsasta, ihan järjettömän hyvää!! Resepti löytyi Tiiu Piretin blogista ja vaikka olin aluksi todella skeptinen niin tästä tuli heittämällä yksi lemppariresepteistä. 

Eli viime päivät on oikeastaan sisältänyt töitä, kotona hengailua, Netflixiä, Tiktok videoiden/Instagram videoiden suunnittelua ja tekemistä, lenkkeilyä ihanissa maisemissa, uusien reseptien kokeilua, viiniskypeilyä, siivoilun välttelyä, kotitreenejä hampaat irvessä (kaipaan salille aikalailla!), uusien matkojen haaveilusta ja kuvailua kuvailua ja lisää kuvailua. Aika kuluu kyllä hyvin eikä tylsää ole kerennyt tulla vielä, välttelen myös sitä virallista to-do listaa kuten aina.. 

Tällaista korona-arkea siis tänne! Pyritään pysymään terveenä ja otetaan ilo irti asioista mistä pystytään 



2020/04/10

UUSI KOTI ON VALMIS!

Muistin hetki sitten, että en ole kirjoittanut tänne blogin puolelle juurikaan mitään postauksia meidän uudesta kodista, ainoastaan tämän makkariin liittyvän postauksen milloin meidän koti olikin vielä ihan vaiheessa. Instagramin puolella seuraavat ovatkin ehkä saattaneet törmätä asuntokuviin tai IGTV:n puolella tehtyyn asunnonesittelyvideoon. Nyt kuitenkin ajattelin myös julkaista näitä kuvia täällä blogin puolella kun tänne saa laitettua usreamman kuvan kerrallaan.

Rempattiin tosiaan meidän asuntoa tammi-maaliskuun välillä. Suurin osa remontista tehtiin jo tammikuun aikana kun muutimme tänne sitten loppukuusta. Rempassa uusittiin lattia, kaadettiin yksi seinä, rempattiin keittiö, seinät maalattiin ja kylpyhuoneeseen vaihdettiin kalusteet ja hanat. Muutamien materiaalien kanssa oli pientä viivästystä, joten asuimme vähän keskeneräisen keittiön kanssa pari viikkoa ja lasiseinä valmistui maaliskuun puolella. Nyt sitten viime viikolla saimme tehtyä asuntoon lopputarkastuksen ja vihdoin voi sanoa, että remppa olis tältä osaa valmis! Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten aloittaa kylppärin purku, mutta onneksi siellä oli neutraalinväriset pinnat, joten niiden kanssa pystyy elämään vielä jokusen vuoden. 

Olen kyllä ollut supertyytyväinen tähän asuntoon ja etenkin tähän sijaintiin. Lenkkimaisemiin ei tule luultavasti koskaan kyllästymään, sillä järvi on ihan vieressä. Odotankin jo innolla kesää kun pääsee uimaan sekä suppailemaan suoraan tuosta takapihalta! Nyt kuitenkin päästän teidät katsomaan miltä meidän asunto nykyään näyttääkään!





2020/03/31

KOTIKUULUMISIA 


Helou pitkästä aikaa täältä kotisohvan nurkkapielistä! Kuten kaikki tietävät, nyt eletään "guarantee lifea" tämän koronaepisoodin takia. Miten tämä tilanne on vaikuttanut omaan elämääni? Ei onneksi vielä ihan radikaalisti - käyn edelleen normaalisti töissä (tai tämän viikon teen etähommina pääasiassa) mutta muuten raahaudun lähinnä toimistolle nököttämään ja hoitamaan asioita. Oma arkirytmi ja rutiinit ovat pysyneet toistaiseksi aika samanlaisina kuin ennenkin paitsi saliharrastus pistettiin nyt totaalliseen säppiin ja sen tilalle olenkin yrittänyt keksiä kaikenmaailman jumppahyppelyitä kotoa käsin. Suurin asia mihin tämä karanteenielämä on vaikuttanut omassa elämässäni on ollut sosiaaliset suhteet ja matkustelu. Näistä molemmat on kuitenkin kuuluneet joka viikkoiseen elämääni ja tulevana lauantaina pitikin istua lentokoneessa kohti Pariisia.

Matkustelu, sosiaalinen elämä ja salilla käynti puuttuu omasta elämästä nyt seuraavien kuukausien ajan. Alkuun tuntui todella ärsyttävältä kun joutui perumaan tulevat ulkomaanmatkat ja jopa viikonloppu visiitit Helsinkiin tai Lapin lomat ovat aika ehdottomia nounouta. Kotona oleminen alkoi tökkiä jo ensimmäisen kahden päivän kohdalla ja kiukkuilin kun ei saanut nähdä ketään tai ei meinannut keksiä mitään sisältöä elämäänsä, kotitreenit tuntui myös aivan järjettömälle heilumiselle. Nyt kuitenkin olen osannut ajatella asiaa hiukan toiseltakin kantilta - ehkä tätä tilannetta voisi ajatella hiukan positiviisemmassa mielessä ja ottaa oikeasti aikaa vaan itselleen?

 Elin viime vuonna aika täysillä. Toteutin aivan järjettömän määrän pitkäaikaisia ja isoja haaveita. Kävin maailmanympärysmatkalla ja olin ensimmäiset 2 kuukautta ulkomailla, muutin uudelle paikkakunnalle, hankin uuden työpaikan josta sain vakkarityön, hankin oman kesämökin ja tontin järvenrannalta, ostin unelmieni vintagelaukun, otin äkkilähdön, matkustin yksin, matkustin kahdeksassa eri maassa, yövyin igluhotellissa, aloitin hampaiden oikomishoidon, kävin kaksi kertaa Lapissa ja vuoden viimeisenä päivänä ostin vielä kaupunkiasunnon johon tehtiin täysi remontti. Ennen jo tuota remontin alkua aloin miettimään, mitä seuraavaksi? Olen aina ollut ihminen jolla on vähän tuli perseen alla ja aina miljoona asiaa meneillään. Myös tuo 2019 oli tuollainen "elämäni huippuvuosi" joten tietysti sitä toivoisi, että jokainen vuosi olisi nyt vähintään yhtä mahtava.  Itselleni paikallaan olo on todella haastavaa, ajattelen aina, että jos en ole tavoittelemassa koko ajan jotain niin jään sohvalle makoilemaan enkä saa enää ikinä mitään aikaiseksi elämässäni.

Välillä on ollut fiilis, ettei elämä tunnu miltään jos ei saavuta jotain suuria asioita. Kuten tuo maailmanympärysmatka. Se tuntui isolta jutulta, sellaiselta mitä ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Silloin oikeasti nautin elämästäni ja voin sanoa, että se oli elämäni parasta aikaa. Sen jälkeen kuitenkin jäi aika iso, tyhjä aukko. Mitä seuraavaksi? Mikä nyt tuntuisi taas joltain? Haluaisin saada takaisin sen tunteen, että nautin elämästäni vaikka en saavuttaisikaan mitään suurempaa. Eläisin ihan peruselämää ja olisin silti onnellinen. Toki haluan toteuttaa elämässäni vielä monia suuria juttuja, mutta tällä hetkellä en oikein toivoisi elämääni muutakuin pysähtymistä ja että oppisin olemaan onnellinen myös elämän pienistä asioista.

Ja nyt tosiaan kun tämä tilanne pakottaa ihmisiä olemaan vaan paikallaan niin itselleni on tullut sellainen fiilis että nyt siihen on oikeasti mahdollisuus. Vaikka kaipaan sosiaalista elämää ja matkustelua elämääni niin nyt on tilaisuus oikeasti hengähtää ja antaa itsensä vain olla. Ei suunnitella mitään erikoista, ihan vaan viettää aikaa omassa kodissa ja keskittyä arkisiin asioihin. Tehdä tehtävälistalla olevat jutut pois ja keksiä jotain uutta harrastusta, tai sitten vaan ihan olla paikallaan. Nyt viime päivinä kun aikaa on ollut töiden jälkeen vaikka mihin ja valoa on ollut paljon enemmän niin olen löytänyt taas uuden innon kuvaamiseen. Nyt kun ei ole kiire mihinkään, niin on jotenkin huomattavasti rennompaakin ottaa kaikkia kuvia ja tehdä kaikkea ihan vaan oman fiiliksen mukaan! 

Pidetään nyt siis itsestämme ja toisistamme huolta ja toivotaan että tämä tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian!

Ps. Nyt kun blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle niin vähän ahkerampaa päivittelyä löytyy ainakin Instagramin puolelta @miinakaroliina sekä myös Tiktokista @miinakaroliinaa

2020/02/27

UUSI HYMY


Vihdoin on syytä hymyilä, nimittäin mun hammasprojekti on vihdoin valmis! Viime kesänä tosiaan aloitin yhteistyön hammaslääkärini Aino Keräsen kanssa ja operaatio alkoi sillon ClearCorrect kalvo-oikomishoidolla. Nyt kun oikomishoito saatiin valmiiksi niin hampaisiin tehtiin vielä muovitukset, jotta niistä saatiin ihan tasaiset ja hiukan pidemmät, omat hampaani kun olivat vähän matalat.

Olen kyllä supertyytyväinen näihin uusiin hampaisiin ja nyt vihdoin hymyilen ilman että laitan kättä suun eteen. Hampaat olivat niin suuri epävarmuus pienestä pitäen ja nyt ihmettelen vaan, että miksen tehnyt tätä jo aikaisemmin?

Kaiken kaikkiaan 8 kuukauden projekti sujui yllättävän helposti! Oikomishoito piteni muutamalla viikolla, mutta muuten ei tullut mitään yllättävää. Olin myös yllättynyt miten kivuton prosessi tämä oli, ainoastaan aina kalvojen vaihdon yhteydessä hampaissa oli pientä kipua sekä valkaisuiden yhteydessä pientä vihlontaa. Tietysti tällaiseen projektiin lähtiessä pitää sitoutua ja huolehtia ekstrahyvin hampaista, mutta se ei kuitenkaan tuntunut liian vaivalloiselta. Olen myös viime kuukausina käynyt varmaan hammaslääkärissä enemmän kuin koskaan elämäni aikana. Loppuvaiheessa oikomishoitoa kalvot alkoivat myös vähän kyllästyttämään ja odotin aika malttamattomana, että saan elää taas ilman niitä. Kalvot oli onneksi todella huomaamattomat ja helpot pitää, mutta itselläni ainakin ne rajoitti paljon kaikkea napostelua ja herkkujen syömistä koska kalvot olisi otettava pois aina syönnin ajaksi, toisaalta taas ihan hyvä ettei tullut naposteltua hetkeen..

Nyt on jotenkin hassu fiilis kun ei tarvitse mennä seuraavaan puoleen vuoteen hammaslääkäriin ja olen kyllä tykästynyt näihin uusiin hampaisiin! Laitan tähän vielä ennen ja jälkeen kuvat jossa näkyy miltä hampaat näyttivät vielä viime kesänä. Instagramini puolelta löytyy myös vähän infopläjäystä aiheeseen liittyen, käy kurkkaamassa lisää @miinakaroliina


2020/02/24

HEIPPA RAKAS RUTTUNAAMA

Olen 8 vuoden blogiurani aikana kirjoittanut kahdesta koirasta ja kahdesta hevosesta tänne hyvästelytekstit, viimeisimpänä kirjoitin kaksi vuotta sitten Pennin poislähdöstä.. Nyt taas jouduimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme, Babarista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen joutunut luopumaan todella monesta rakkaasta, niin ihmisestä kuin nelijalkaisestakin joten tuntuu, että joka vuosi on vaan luovuttava jostain.

Viimeisen vuoden aikana B oli vanhentunut huomattavasti, niin ulkoisesti kuin fyysisestikin. Joskus meillä oli ihan äärettömän pirteä ja hötkyilevä mopsi kun taas viimeisen vuoden aikana se on vanhentunut ja laiskistunut huomattavasti. Nyt sitten vielä alkuvuodesta takajalat alkoivat olla heikossa kunnossa eikä se enää mielellään lähtenyt kävelylle mukaan. Päätös oli ihan äärettömän raskas, olihan koira mieleltään niin iloinen ja reipas aina. Tiesin kuitenkin, että vanha koira ei voi siitä enää parantua ja jonain aamuna se saattaisi halvaantua eikä päästä enää pedistä ylös.

Nyt kotona on enää yksi koira joka tuntuu niin oudolle. Koti tuntuu niin hiljaiselle ja tyhjälle kun ei kuulu ruttunaaman tuhinoita tai kynnen rapinoita lattialla. Babarista oli aina niin suuri ilo meille enkä koskaan varmaan törmää enää yhtä hassuun ja iloiseen koiraan.

2020/02/18

VAATEHUONE VAIHTUI VAATEKAAPPEIHIN

Hassua palata jälleen tänne blogin puolelle näin pitkän tauon jälkeen! Nyt kuitenkin teki mieli pitkästä aikaa avata läppäri ja tulla raapustelemaan postausta tänne. Instagramin puolelle kun harvemmin tulee kirjoiteltua mitään pidempiä tekstirimpsuja. Pääsettekin nyt kurkkaamaan uuteen asuntoon sekä yhteen kotini lempparipaikkaan, eli makkariin ja sen vaatekaappeihin!

Muistatte varmasti, että ehdoton juttu kodissa on ollut minulle vaatehuone. Olen myös aina haaveillut kunnon walk-in closet tyypisestä vaatehuoneesta ja asuntoa/taloa miettiessä se onkin ollut ehkä ykköshaaveena. Vuosi sitten haaveena oli vielä omakotitalo mutta sekin haave vaihtui tällä kertaa kaupunkiasunnon etsimiseen. 

Uutta asuntoa etsiessä minulla tietysti aika tarkat kriteerit: kaksio/kolmio, keittiö/olohuone yhtenäistä tilaa, parveke, sauna, autopaikka, vaatehuone, suuremmat remontit tehty yhtiössä sekä sijainti pitäisi olla lähellä keskustaa. Selailin syksyn aikana useita asuntoja ja mikään ei oikeastaan tuntunut nappaavan. Yhtä kolmiota kävimme katsomassa myös ennen tätä nykyistä asuntoa, mutta siitäkään ei tullut sellaista "pakko saada" -fiilistä.

Tämän asunnon tullessa myyntiin tiesin heti, että tuo tulee olemaan meidän tuleva koti. Ainoa miinus oli se, että siitä puuttui kaksi aika tärkeää kriteeriä; se yksi ylimääräinen huone tai vaatehuone sekä autopaikka. Tiesin kuitenkin, että kriteereilläni ei tulisi varmaan seuraavaan sataan vuoteen kuin yksi asunto myyntiin joka täyttäisi kaikki kriteerit ja sopisi budjettiin joten olihan se laitettava tarjousta menemään vaikka ajatuksena vähän hirvitti että mihinköhän kaikki vaatteet laitetaan ja autokin pitää varmaan hävittää kun ei ole autopaikkaa tiedossa.

Onnekseni en antanut noiden kahden kriteerin estää asunnon ostoa, autopaikka saatiin heti vuokrattua ja vaatehuoneen tilalle päätin hankkia superkauniit vaatekaapit. Ikean mallistosta suunnittelin lasiovilla olevat PAX-vaatekaapit jotka sopivat hyvin meidän simppelin pieneen makkariin. Muuttaessa kyllä hirvittelin, että kaapit pursuavat vaatteita eikä ne meinaa mahtua mitenkään, mutta nyt kaikki mahtui vielä paremmin kuin edellisissä asunnoissa! Olin vähän että wau, onko mulla oikeasti näin vähän vaatteita! Parasta näissä vaatekaapeissa nimenomaan oli se, että ne pystyi suunnittelemaan juuri sellaiseksi kuin halusi. Nyt myös kaapit pysyy helposti siistinä ja kaikki vaatteet mahtuvat hyvin omille paikoilleen. Tein myös muuten Instagramin puolelle muutaman vinkin miten järjestellä vaatekaapit ja pitää ne siistissä kunnossa, jutut löytyy profiilistani "Organization" täppä kohdasta.

2020/01/29

UUSI VUOSI, UUSI KOTI

Moikka pitkästä aikaa tänne bloginkin puolelle!

Kuukauden postaustauko taas takanapäin - jotenkin olen unohtanut taas kerran tämän blogin olemassaolon ja olen päivitellyt elämääni enemmän tuonne Instagramin puolelle. Tammikuu on ollut muutenkin melko kiireistä aikaa, nimittäin asunnon remontoimisen takia. Onneksi nyt suurinosa remonteista on tehty ja olemme saaneet asua uudessa kodissa jo reilu viikon verran. Haluaisin jo hirveästi kuvailla kotia tänne mutta Suomen synkkyys ei ole kauheasti suosinut kuvaamista ja muutenkin haluaisin että koko koti olisi valmis. Vielä meiltä puuttuu suihkuseinä, lasiseinä makuuhuoneesta sekä keittiön välitilan laatat.

Muuten aika on lähinnä vierähtänyt töissä ja hammasprojekti alkaa olla loppusuoralla! Tästä tulenkin postailemaan lähiakoina, kunhan hampaat on viimeistelty. Palailen siis ensi postauksessa näihin aiheisiin, viime aikoina koneeni on ollut superhitaalla päällä joten senkään takia ei ole kauheasti innostanut availla läppäriä.  See ya!